Muistutus

Tee asioita asioiden vuoksi. Siksi, että ne saavat sinut hyvälle tuulelle. Siksi, että voit oppia jotain uutta. Siksi, että elämässä on niin paljon asioita joihin tulee suhtautua vakavasti, on tärkeää löytää vastapainoa asioista, joita voi tehdä ilman sen suurempaa määränpäätä.

Soita musiikkia, kuuntele musiikkia, haahuile kaupungilla, metsässä tai ajatuksissasi. Urheile, vaella, neulo, ompele tai tee ruokaa. Lue kirjoja, sarjiksia tai runoja. Katso elokuvia tai sarjoja. Keskustele, opiskele tai täytä ristikoita. Rakenna, legoilla, ajatuksia tai nettisivuja. Pelaa lautapelejä, pleikkaria tai puhelimella. Kaikessa tekemisessä mitä teet vain asian tekemisen vuoksi, anna itsesi ajelehtia siinä vain eteenpäin, ilman sen suurempaa tavoitetta. Keskity vain itse asiaan. Tutkiskele sitä ja ole sen vietävänä. Älä ajattele lopputulosta, tee vain. Se saattaa yllättää!

Heittäydy asiaasi niin kuin lapsena leikkiin. Päästä mielikuvituksesi irti ja laskeudu lapsuuden turvallisiin muistoihin. Niihin majaleikkeihin kun majoja rakennettiin vain koska se oli kivaa. Tai kun naapurin lasten kanssa pelattiin pihapelejä, lipunryöstöä, kirkkistä, peiliä ja hippaa. Ei ollut mitään määrättyä lopputulosta tai tavoitetta tekemiselle. Leikittiin ja pelattiin vain. Pelkästä tekemisen ilosta!

Tuossa päämäärättömyydessä piilee syvä viisaus. Leikin ydin. Sitä ihminen tarvitsee valtavasti. Etenkin kuormittunut nykyihminen.

Suorituskeskeisessä maailmassa tavoitteet siirtyvät työelämästä harrastuksiin ja arkeen. Totta kai itselle rakkaassa harrastuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen on palkitsevaa ja tuottaa mielihyvää. Tavoitteellisuus on myös monen selkäytimeen kirjattu.

On kuitenkin tärkeää muistaa myös se, että asioita kannattaa tehdä vain tekemisen ilosta. Ja niitä asioita kannattaa tehdä paljon. Kokeile uusia juttuja, huomaa, ettet pitänytkään siitä. Opit kuitenkin ehkä jotain uutta. Kokeile seuraavaa juttua ja tarkkaile, ehkä huomaatkin sen innostavaksi. Opit jälleen uutta. Ilman tavoitteita. Ilman sen suurempia päämääriä.

Älä tee päämäärttömiä asioita siksi, että ne auttavat sinua palautumaan paremmin työhösi. Että olisit arjessa taas hieman tehokkaampi. Tee niitä siksi, ettei koko elämä ole suorittamista varten. Olemme aikuisiksi tullessamme hyvin nopeasti valmiita kysymään uusissa tekemisissämme, että mihin se johtaa. Voinko hyödyntää tätä työssäni? Voisinko tehdä tästä harrastukseni? Kannattaako tähän käyttää aikani? Totta kai, nämä kysymykset ovat hyviä ja tärkeitä. Mutta monessa kohtaa ne hallitsevat liikaa tilaa. Noiden sijaan on välillä hyvä kysyä itseltään yksinkertaisemmin: onko tämä kivaa? Sitten vain kuuntele vastaus.

Älä lokeroi kaikkea tekemistäsi joksikin äläkä rakenna sen ympärille valtavaa narratiivia. Tee sitä, jos se on kivaa. Jos jossain vaiheessa kyllästyt, voit jättää sen ilman sen suurempaa identiteettikriisiä ja siirtyä eteenpäin.

Jotkin asiat jäävät mukaan vuosikymmeniksi, toiset kulkevat mukana vain hetken. Silti molemmat voivat olla aivan yhtä arvokkaita.